Tohninmäen ristiraunio

Töysä-Seura ja Tohnin kyläseura ovat yhteistyössä kunnostaneet ja merkinneet tämän muinaisjäännösalueen v. 2004-2005. Paikan kunnostamisella ja hoitamisella on haluttu tuoda esiin osa paikallista historiaa ja kulttuuriperintöä ja turvata sen säilyminen jälkipolville. Laakea ristinmuotoinen sakarakivi on alueen raivauksessa v. 2004 paljastunut peruskalliossa oleva luonnonmuodostuma. Kiviröykkiö on paikalle tehty rekonstruktio siitä tarujen rauniosta, jonka rakenteesta ei ole varmaa tietoa. Alueen kunnostustyöt on toteutettu Museoviraston luvalla.

Ristiraunio on Töysän kunnan vaakuna-aihe. Vaakunan on suunnitellut Gustaf von Numers ja se on vahvistettu sisäasiainministeriössä Töysän kunnanvaakunaksi v. 1959.

Tarina- ja kulttipaikka

Tohninmäen ristiraunio on tarkemmin ajoittamaton historiallinen kohde. Joissain lähteissä ristiraunio on merkitty rautakautiseksi, joissain taas historiallisen ajan muinaisjäännökseksi.

Valtionarkeologi, professori J.R.Aspelin kirjasi ylös tarinoita ristirauniosta keräysmatkallaan v. 1868. Paikalla kerrotaan olleen kiviraunio, muotonsa puolesta ristiraunioksi kutsuttu. Tämän keskellä on tarinoiden mukaan ollut suuren miehen kokoinen ja muotoinen puukuva, jolle on mahdollisesti uhrattu. Tavallisimmat uhrit suomalaisessa esikristillisessä uskomusmaailmassa ovat olleet erilaiset ruuat, metallit ja raha.

Joskus 1700-luvun puolivälin jälkeen Lapuan nimismiehen kerrotaan määränneen ristiraunion hävitettäväksi. Kun rauniota on 1800-luvun alussa kaivettu, on löytynyt vielä osa puukuvaa, jonka sisällä oli hopearaha sekä raunion pohjasta pieniä ristejä ja mahdollisia sormuksia. Nämä esineet ovat tiettävästi kaikki kadonneet. Paikalla on ollut 1800-luvun puolivälissä riihi ja sen jälkeen sauna.

Arkeologi Alfred Hackman ja notaari Kaarle Soikkeli suorittivat koekaivauksen ristirauniolla v. 1908. Paikalla oli tuolloin rakennuksenpohjaa ja kiukaan jäänteitä, mutta selviä merkkejä itse rauniosta ei löydetty. Soikkeli teki kuitenkin käynnillään alueesta selkeän karttapiirroksen, johon ristiraunion oletettu sijaintipaikka on merkitty silloin vielä paikalla olleesta Yrjö Tohnin asuinrakennuksesta n. 20 m koilliseen päin. Tämän kartan pohjalta paikka pystyttiin vielä tarkasti määrittämään, kun alueen kunnostustöihin ryhdyttiin.

Ristiraunioon liittyvien tarinoiden pohjalta ei varmasti pystytä sanomaan, millainen paikka se todellisuudessa aikoinaan oli. Yksi selitys on, että ristiraunion rakensivat erämiehet palvontapaikakseen ennen Tohninmäen vakinaista asuttamista. Riistamiehet uhrasivat jollekin pyhimykselle taatakseen riistaonnen. Ristiraunio on myös joissain tarinoissa kuvattu kristillisin tunnuksin merkityksi haudaksi.

Todennäköisempää kuitenkin on, että Tohnin kylälle pysyvästi asettuneet uudisasukkaat rakensivat ristiraunion. On arveltu, että rauniolla ollut puukuva on ollut katolisen ajan suojeluspyhimys talon pihapiirissä. Vaikka Tohninkylä virallisesti asutettiin luterilaisella kaudella 1500-luvun lopussa, esiintyi silloinkin vielä katolisperäistä pyhimysten palvontaa kansan keskuudessa. Toisaalta suullinen perimätieto kertoo asutuksesta Tohnissa jo kauan ennen virallisia verottajan merkintöjä.

Ehkä ristiraunio on ollut kulttipaikka, johon on sekoittunut erilaisia tapoja uskonkäsitysten ollessa vielä selkiintymättömiä toisaalta pakanuuden ja kristinuskon, toisaalta katolisen ja luterilaisen opin taitekohdissa.

Lähteet:

Anttalainen Marjut (1994): Uhraaminen suomalaisten esikristillisessä uskomusmaailmassa ja kansanuskossa: Yhteenveto suomalaisesta tutkimuskirjallisuudesta. Turun yliopisto, Kulttuurien tutkimuksen laitos.
Aspelin, J. R. (1871): Kokoelmia muinaistutkinnon alalta I. Suomi II: 9. Helsinki.
Katiskoski, Kaarlo (1992): Töysä esihistoriallisten kohteiden inventointi
Laukkonen, Ilmari (1989): Töysän historia. Vaasa
Soikkeli, Kaarle (1908): Töysä, Tohninmäki. Muistiinpanoja koekaivauksesta.
Väyrynen, Leo (2004): Pohjan Kyrön Kirkkotiet. Jyväskylä.